Kun ei jaksais enää odottaa...

Meidän tulevan kodin edelliset omistajat on ollu reissussa muutaman päivän ja ne laittoikin meille viestiä että käytäis keräämässä sieltä marjoja ja omenoita jos halutaa. Mehän tietenkin käytettiin tilaisuus hyväksi ja käytiin joka ilta vähä fiilistilemessä ja kattelemassa paikkoja. Viinimarjoja tuli kerättyä puskista samalla melkein sangollinen ja Janne ja Alicia söi varmaan toisen puolen suihinsa. En tiedä oliko se kyllä sittenkään niin hyvä idea, käydä sielä pyörimässä, koska nyt aika ennen kun päästään muuttamaan, tuntuu kaks kertaa pidemmältä. Joka ilta puhutaan siitä että voitaisko jo oikeasti mennä meidän uuteen kotiin, Alicia myös kyselee koko ajan että kuinka monta yötä on vielä jäljellä. Ohan se niin täydellisen ihana paikka, paikka mikä on tuntunut alusta asti oikeasti kodilta. 

Tuo paikka ja talo on sellainen mistä oon alusta asti jannelle puhunut, että sinne kun joskus pääsisi muuttamaan ja nyt se tulee lähiviikkoina olemaan todellista. 

Se tunne kun näkee myös sen kuinka lapsikin nauttii ihan täysin rinnoin jo pelkästään sielä pihalla touhuamisesta, kun on tilaa missä olla ja touhuta. Sitä odottaessa kun päästään oikeasti sisälle laittamaan Alician omaa täydellistä prinsessa huonetta, ihan neidin näköiseksi.

Pakkaaminen meillä on myös jo kovassa käynnissä ja tällä hetkellä eletäänkin muuttolaatikoiden keskellä. Ruokapöydällä on jätetty ainoastaan Alicialle paikka missä istua ja syödä. Laatikoihin on siis laittamatta enää sellaiset tavarat mitä päivittäin tarvitaan, toki Janne oli eilen pakannut kaikki minun deodorantit yhteen laattikkoon ja laatikko oli tietenkin kasan alimmaisena. Toivoa siis saadaan että päästäisiin aikasemmin muuttamaan, ettei montaa viikkoa tarvi muuttolaatikoiden keskellä enää asua.